Peitto

Pitkästä aikaa. Peittokin tuli valmiiksi. Leikin sisustuslehden kuvaajaa ja otin kissan kuvausrekvisiitaksi. Tai no, se oli tuolla jo valmiiksi. Aina niissä lehtikuvissa on joku koira tai kissa katsomassa ulos ikkunasta valppaana tai nukkumassa kerällä. Kukaan ei ikinä makaa oudosti selällään.



Mutta siis peitto peitto, ruutupeitto. Tässä se näyttää raitapeitolta. Kai sen oli vähän tarkoituskin olla sellainen kun sidos on pomsi. Että niinkun loimi näkyy/kude näkyy.

Olen peittojen ystävä. Niitä pitää olla monia ja paljon, koska kun sellaista tarvitsee se on aina jonkun kissan alla tai toisessa huoneessa.

Haluaisin vielä keväällä, kun käytössäni on koulun mahtavat tilat eli isot leikkuupöydät, ommella tilkkupeiton. Jonkun todella iloisen värisen ja kuviollisen.