Viikonlopun olen pitänyt lomaa kirjoittelusta. Olen tehnyt ihania asioita kuten suklaakakkua, pitsaa ja katsonut elokuvia. jee! Samalla olen miettinyt koulujuttuja. Nyt jos alkaisi niitä taas tehdä niin koskakakohan olisi valmis.
Yritän keksiä miten toisin esille tuon kierrätysjutun työssäni. Nyt kun kestävä kehitys ja kierrätys on aika trendikästä haluaisin vielä korostaa sitä mistä tuo mun kierrätysjuttu on lähtöisin. Miksi en halua käyttää uusia materiaaleja. Miksi olen valinnut vanhat kankaat.
Monet kun ajattelee, että puuvilla vaikka on ihana luonnonmateriaali, että mitäs pahaa siinä muka voisi olla. Tai ei edes ajattele. Että mistä se tulee.
Puuvillan osuus kaikista tekstiilikuiduista on n. 45 %. Suurimmat tuottajat ovat USA, Kiina, Intia, Pakistan ja Uzbekistan. Puuvillan tuotannossa käytetään todella paljon myrkkyjä ja lannoitteita ja yli puolet maailman puuvillapelloista keinokastellaan. Keinokastelun takia vesistöt saattavat kuivua ja maaperä suolaantua. Tehoviljely kuluttaa ja köyhdyttää maata. Keski-Aasiassa sijaitseva Aral-järvi on menettänyt suuren osan vedestään puuvillapeltojen kastelun vuoksi.
Puuvillan korjuu käsin on raskasta ja poimijat saattavat altistua torjunta-aineille. Poimijoina työskentelevät lähinnä naiset ja lapset. Myös tekstiilien värjäyksestä aiheutuu päästöjä. Osa väristä ei kiinnity kuituun, vaan valuu jätevesien mukana luontoon.
Parempina vaihtoehtoina olisi luomupuuvilla ja reilun kaupan puuvilla. Luomupuuvilla tuotetaan ilman haitallisia keinolannoitteita tai torjunta-aineita, mutta sekin vaatii paljon vettä kasvaakseen. Reilun kaupan puuvillasta valmistettujen tekstiileiden tuotannossa viljelijät ovat saaneet työstään oikeudenmukaisen korvauksen, lapsityövoiman hyväksikäyttö on kiellettyä, ja tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä.
Ja sitten vielä se, että maailma on jo täynnä valmista kangasta. Ja puuvillan sijaan voisi viljellä, vaikka jotain mistä saa ravintoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti