Päivä jolloin olin rannalla

Tämä tapahtui tietenkin viime viikolla, silloin kun vielä paistoi aurinko.
Pyöräilin uudelle rannalle tähän parin kilometrin päähän. Sain jo tarpeekseni siitä rannasta, missä kaikki ovat hyvännäköisiä ja missä se on tärkeintä. Sinne on myös hankala pyöräillä.
Uuteen paikkaan pääsikin aika helposti, vähän loppuakohden piti kysyä neuvoa. Kaikki rannalla olivat lapsiperheitä, no lähes kaikki. Eli jee, ei mitään patsastelijoita! Oli ihania eväitä ja kävin kolme kertaa uimassa. Meressä uiminen on parasta. Veden kuuluukin olla suolaista. Oli ihanaa ja lämmintä, kioskissa kävi visa electron. Iloisena lähdin pyöräilemään kotia kohti. Ihmettelin hieman, että tuntuupas se takapyörä vähän tyhjältä. Sitten vielä tyhjemmältä. Lopulta oli pakko pysähtyä ja todeta; TAKAKUMI ON PUHJENNUT! Joutuisin taluttamaan pyörän kotiin koko matkan. Niin tuntuihan se matka lyhyeltä kun sai pyöräillä, mutta kävellen ei. Ja hirveä tieto siitä, etten yhtään tajua miten takapyörän saa irti tai takaisin paikoilleen. Olen nolo uusavuton!
Mutta en muista koskaan aiemmin pyörästäni kumin puhjenneen, että ehkä siksi en osaa tehdä vielä asialle mitään. VIELÄ, huomaatteko. Haluaisin muutenkin jotenkin osata huoltaa pyörääni niin ehkä tämä on hyvä harjoittelu. Mutta silti.......




Paluumatkalla taluttaessani pyörääni ehdin paremmin tuijotella matkanvarrella olleita ihania puutaloja.

Haluan kanssa asua puutalossa!! Minäkin!

Julma totuus. Takapyörä on lintassa.

Hurjat maisemat.



Se oli viimeisin rantareissu. Toivottavasti ei tämän kesän lopullisesti viimeisin.
Nyt keskityn sisällä olemiseen ja ompeluun,ompeluun,ompeluun!
Tein jo kassin mistä piti ottaa kuva, mutta kameran akku loppui heti. höh.