Päivä jolloin olin rannalla

Tämä tapahtui tietenkin viime viikolla, silloin kun vielä paistoi aurinko.
Pyöräilin uudelle rannalle tähän parin kilometrin päähän. Sain jo tarpeekseni siitä rannasta, missä kaikki ovat hyvännäköisiä ja missä se on tärkeintä. Sinne on myös hankala pyöräillä.
Uuteen paikkaan pääsikin aika helposti, vähän loppuakohden piti kysyä neuvoa. Kaikki rannalla olivat lapsiperheitä, no lähes kaikki. Eli jee, ei mitään patsastelijoita! Oli ihania eväitä ja kävin kolme kertaa uimassa. Meressä uiminen on parasta. Veden kuuluukin olla suolaista. Oli ihanaa ja lämmintä, kioskissa kävi visa electron. Iloisena lähdin pyöräilemään kotia kohti. Ihmettelin hieman, että tuntuupas se takapyörä vähän tyhjältä. Sitten vielä tyhjemmältä. Lopulta oli pakko pysähtyä ja todeta; TAKAKUMI ON PUHJENNUT! Joutuisin taluttamaan pyörän kotiin koko matkan. Niin tuntuihan se matka lyhyeltä kun sai pyöräillä, mutta kävellen ei. Ja hirveä tieto siitä, etten yhtään tajua miten takapyörän saa irti tai takaisin paikoilleen. Olen nolo uusavuton!
Mutta en muista koskaan aiemmin pyörästäni kumin puhjenneen, että ehkä siksi en osaa tehdä vielä asialle mitään. VIELÄ, huomaatteko. Haluaisin muutenkin jotenkin osata huoltaa pyörääni niin ehkä tämä on hyvä harjoittelu. Mutta silti.......




Paluumatkalla taluttaessani pyörääni ehdin paremmin tuijotella matkanvarrella olleita ihania puutaloja.

Haluan kanssa asua puutalossa!! Minäkin!

Julma totuus. Takapyörä on lintassa.

Hurjat maisemat.



Se oli viimeisin rantareissu. Toivottavasti ei tämän kesän lopullisesti viimeisin.
Nyt keskityn sisällä olemiseen ja ompeluun,ompeluun,ompeluun!
Tein jo kassin mistä piti ottaa kuva, mutta kameran akku loppui heti. höh.

Juhannus

Jätin juhannuksena kameran kotiin. Myös yleisin kuvauksieni kohde, kissa jäi kotiin niin mitäpä sitä kameraa mukaan raijaamaan. Kolme päivää grillaamista, saunomista ja köllöttelyä. Ainoostaan sunnuntaina sai köllötellä kunnolla ulkona auringonpaisteessa. Grillaaminen on ihanaa, mutta aina unohtaa miten hankalaa. Koko ajan vaan odotetaan, että GRILLAANTUKAA JO!! Ja isolla porukalla hankalaa. Mmm, kesäkurpitsa,herkkusieni,maissi,tofu.
Oli myös tosi ihanaa käydä puusaunassa ja jäähdytellä itseään ulkona. Kuitenkin kun olen omakotitalon kasvatti ja puusaunaan tottunut meinaan aina pyörtyä sähkösaunan koviin löylyihin. Se vähän vie siltä jotain pois. Se pyörryttävyys.
Välillä käytiin kissan luona kotona ja sitten taas jatkettiin.
Arki on ankeaa.

Jatkan ompelukoneen tuijottamista.

Kotikissa

Tänään aamulla herätessäni kissan rapisteluun aurinko paistoi! Miten ihmeellistä!
Olen silti ollut koko päivän sisällä. Ulkona kävin mennessäni pyykkitupaan. Haluaisin laittaa muumilakanat ulos narulle kuivumaan. Ulkona kuivatut asiat ovat ihanampia.

Ompelu pitäisi aloittaa. Tein hameen mikä on napinläpiä vaille valmis. Tai siis myös nappeja, sillä ompelin ne väärään kappaleeseen. Miten taukki sitä voi olla. En kestä napinläpien ompelua, enkä jaksa opetella miten se tehdään uudella koneella. Ehkä kuljen hame lepattaen auki koko kesän.

Turistikuva

Täällä en ole tehnyt vielä mitään.

Sain valmistujaislahjaksi ompelukoneen. Se on ihana. Otin sen paketista pois vasta viime viikolla. noloa. Halusin saada ensin työpisteen järjestettyä. Kannoin keittiönpöydän makkariin työpöydäksi. Ja nyt kaiken ollessa tällä yhdellä pöydällä ei ompelukoneraukka mahdu edes kuin olemaan nurkassa. äääh. Tarvitsen laatikoita. Ja ehkä vähän karsintaa tälle kamalle.

Täällä sataa koko ajan. Tai sitten paistaa vähän aurinko.

Kunhan ei sataisi niin voisi olla ulkona ja käyttää retkipeittoa. Kerran se olikin jo matkassa ja heti jäikin sille matkalle. Siis ystävän luo jätin, en nyt minnekään puistoon.

Pääsiäisen menu

Ei sitten muuta....

Lahja

Sain tällaisen. Kissan.

Kaalilaatikko

kirjoittamisen sijaan olen tänään

-käynyt kirpputorilla laittamassa pöytään kaikki -50% kyltin
-käynyt kaupassa ostamassa ison kaalin
-käynyt uudestaan kirpputorilla järjestelemässä ja toteamassa, että ihana paulakukkamekkoni oli nyt sitten ostettu. kympillä! olin hieman surullinen siitä.
-lukenut monia tuttuja blogeja
-löytänyt monia uusia blogeja
-järjestellyt suosikit-kansiota
-tehnyt kaalilaatikkoa


aika hyvä saavutus siis.

Huomasin sellaisen jutun, että kirjoitan tätä blogia jotenkin ihan tosi tylsästi. Siis kielellisesti. Persoonattomasti vai miten sitä sanoisi. Kai se on se uutuus ja se etten oikein tiedä miksi tänne kirjoitan. Oikeesti, te kaikki kolme lukijaani, olen tosi hauska ja verbaalisesti ilotteleva:D Jostain syystä se ei vain näy täällä. Olen virallinen ja jäykkä.

Maito on loppu ja kahvi on pahaa. Elämä on rankkaa. Haluaisin myös, että uunissa kypsyvä kaalilaatikko olisi valmista NYT HETI. Rakastan kaalia. Toinen asia mikä himottaisi juuri nyt on punajuuret! Aion tehdä myös punajuurilaatikkoa. En siis tänään vaan joku toinen päivä. mmm. Punajuurisämpylöitä. Punajuuripihvejä. En osaa tehdä kummistakaan erikoisen hyviä, mutta yritän aina välillä. Sitten olen tosi pettynyt kun ne epäonnistuvat. Tai ovat vain ihan jees, eivät mitenkään erikoisen HYVIÄ. Ehkä punajuuret ovat parhaimmillaan johonkin muuhun aikaan vuodesta milloin minä olen niistä mitään tehnyt. Tätyy ottaa selville. Milloin on punajuuriaika.

Huomaa, että kirjoitan tätä nälkäisenä.

Kolmas kirjoituspäivä

Tietokoneen ruudun tuijottaminen jatkuu. Tämä pöytä on täynnätäynnä tavaraa. Kissoja, jäniksi, koiria ja tyttöjä. Ja kaikkea muutakin roinaa.
Aamu meni kamojen raahaamiseen kirpputorille. Onneksi se on ihan tuossa vieressä, en koskaan jaksaisi millään bussilla niitä kamoja viedä. Hirveästi tavaraa, kaikkea ihanaa mistä on vaikeaa luopua. Se vaikeus näkyy nyt hinnoissa jotka ovat liian korkeita eli viikon päästä raahaan ne samat tavarat takaisin kotiin. Olisi niin mukava saada vähän rahaa. Rankkaa syödä makaroonia ja ketsuppia joka päivä. Mutta voi paulakukkamekko, sinusta luopuminen on raskainta.

Aamu siis tärvääntyi tuollaisissa puuhissa. Ihana auringonpaiste ja sisälläkin hieman valoisaa, yritänpä siis kuvata nukkeja. Eihän niistä saa yhtään kelpaavaa kuvaa otettua. En tiedä mitä vielä yritän. En saa niitä koskaan etsyyn myyntiin kun kaikki kuvat ovat niin huonoja. En myöskään ole mikään mestarikuvaaja, mutta nuo ovat vain ihan mahdottomia. Varsinkin nuo kiiltävämekkoiset. Ja tummansamettimekkoiset!

Sisällä istumisen ja kirjoittamisen sijaan houkuttaisi UFF ja 2e päivä.

Olisikohan siellä vielä se sydänkankainen juttu josta voisin tehdä kissoja.

Iloiset eläimet

Palasin eilen matkalta.
Kävin Helsingissä. Olin siellä viikonlopun. Onhan sekin matka. Ja matkaan kuului yö hotelli Tornissa ja eläinten kanssa myyntitapahtumaan osallistuminen. Ja raitiovaunuajelu ympäri kaupungin! Söin myös Helsinkisalaatin [=mihin saa itse valita täytteet] ja yritin käydä Fazerilla kahvilla. Fazer oli kiinni. Onneksi löytyi toinen ihana kahvila vierestä. Unohdin kaikki paikat missä piti käydä, mutta onpahan jotain jäljellä sitten seuraavallakin matkalla. Ehkä pitäisi tehdä jokin muistilista.
Viime viikolla valmistuivat uudet eläimet joita on nyt pienet sarjat.


villakoira

Selma, hillitty haukku

Aune, pikkukissa

Aimo Jänis

Hulahula-kissa

aamu kotona

Sittenkin kotona tänään.

Valokuvasin kissoja parvekkeella kunnes tuli kylmä.

mlääh

Edelleen kipeänä, ei huvita tehdä mittään, vaikka hain eilen koulusta repullisen tavaroita kottiin. En vaan jaksa täällä leikata mitään kankaita lattialla, kun tietää miten hyvät tilat koululla on. Parempi mieli siitä vaan tuli kun hain niitä juttuja kottiin. Aion vaan parantua ja katsoa Gilmoren Tyttöjä ja Buffy Vampyyrintappajaa.

Ensimmäisessä kuvassa miten mielummin viettäisin lauantai päivän.





Toisessa se todellisuus. Paitsi ,että minä makaan peiton alla nenä punaisena.