Kolmas kirjoituspäivä

Tietokoneen ruudun tuijottaminen jatkuu. Tämä pöytä on täynnätäynnä tavaraa. Kissoja, jäniksi, koiria ja tyttöjä. Ja kaikkea muutakin roinaa.
Aamu meni kamojen raahaamiseen kirpputorille. Onneksi se on ihan tuossa vieressä, en koskaan jaksaisi millään bussilla niitä kamoja viedä. Hirveästi tavaraa, kaikkea ihanaa mistä on vaikeaa luopua. Se vaikeus näkyy nyt hinnoissa jotka ovat liian korkeita eli viikon päästä raahaan ne samat tavarat takaisin kotiin. Olisi niin mukava saada vähän rahaa. Rankkaa syödä makaroonia ja ketsuppia joka päivä. Mutta voi paulakukkamekko, sinusta luopuminen on raskainta.

Aamu siis tärvääntyi tuollaisissa puuhissa. Ihana auringonpaiste ja sisälläkin hieman valoisaa, yritänpä siis kuvata nukkeja. Eihän niistä saa yhtään kelpaavaa kuvaa otettua. En tiedä mitä vielä yritän. En saa niitä koskaan etsyyn myyntiin kun kaikki kuvat ovat niin huonoja. En myöskään ole mikään mestarikuvaaja, mutta nuo ovat vain ihan mahdottomia. Varsinkin nuo kiiltävämekkoiset. Ja tummansamettimekkoiset!

Sisällä istumisen ja kirjoittamisen sijaan houkuttaisi UFF ja 2e päivä.

Olisikohan siellä vielä se sydänkankainen juttu josta voisin tehdä kissoja.

Viimeinen tyttöpäivä

Kaksi viikkoa aikaa jäljellä. Tämä oli viimeinen tyttöviikko. Ensi viikolla ompelen pieniä eläimiä.
Tällä viikolla olen taistellut veluurin kanssa. Ja yhden ohuen ja liukkaan kankaan ja toisen paksun ja liukkaan kankaan kanssa.
Riemukseni kuvat koneelle ladattuani huomasin, että joku on säätänyt kameraani ja kaikki kuvat on otettu jollain loiseputkitoiminnolla, eli ne ovat tosi punertavia. grrr.grrrrrrrr.
Niinpä värit eivät ole lainkaan kohdallaan eikä mikään muukaan.







Tehtyäni hillittyjä yksivärisiä tyttöjä halusin tehdä vielä kokeilun kuviokankaista. Näyttää vähän sieneltä tuo pää. Haaveilin jo kärpässienipäätytöstä.





Neiti tummansininen veluuri.

Pitsitkin hienosti vinossa tuossa kuvassa.

Päivän työ

Niitä on monta.

Punainen tyttö+epätoivo

Välillä tuntui ettei mistään tule mitään. Olisi tehnyt vain mieli jäädä kotiin nukkumaan joka aamu. Ajattelin koko lopputyön keskeyttämistä kun EI VAIN HUVITTANUT. Ja tämä on kuitenkin asia jota olen odottanut ja mistä olen ollut tosi innoissani. En halunnut tehdä sitä ilman kiinnostusta. Kuvittelin aina tekeväni lopputyötä keväällä kun aurinko paistaa, enkä nyt kun on vielä niin pimeää, että tekisi mieli vain maata peiton alla.
Kuulostaa kauhealta liiottelulta. Tämä on kuitenkin vain koulujuttu eikä mikään elämän tai kuoleman tapahtuma.
Sain kuitenkin intoni takaisin. Siihen auttoi pari ostajaa ja tieto tulevasta myyntitapahtumasta. Ja mahtavat kirpputorikangaslöydöt. Mutta erityisesti myynti auttoi. Olin ihan menettänyt uskoni juttuihini kun en niin pitkään aikaan ollut myynyt niitä. Aloin epäillä. Että ne ovat ihan tyhmiä ja tyhmää edes kuvitella niiden tekemistä työkseni.

Tämän tajuaminen on vähän huolestuttavaa. Ei saisi lannistua niin nopeasti.



Uusi piensarja. Punamustat tytöt 10kpl valmistumassa.
Tyttöjä tulossa myös mustamekkoisina ja turkoosimekkoisina ja kultamekkoisina. Ainakin kankaat olisi sellaisiin. INNOSTUS!!

uusi päivä, parempi onni?

Tänään tuli kotiin mukaan ensimmäinen kangaskassi, uusi tyttö ja poni.
Olen tosi tyytyväinen kangaskassiin. Haluan heti painaa niitä monia monia.



Toinen kokeilu ponista uusilla kaavoilla. Silti jokin mättää, jalat kiristävät. Bussipysäkillä bussi odotellessani tajusin miten jalat ja kuono olisi pitänyt ommella, jotta ne eivät kiristäisi. Huomenna kolmas yritys. Onneksi sain ihanaa kukallista ponikangasta isot määrät. Harmi vain, kangas on todella ohutta ja vaatii vuorikankaan tai sitten pitäisi laittaa silitettävä tukikangas. Vähän nihkeilen niiden tukikankaiden kanssa, tuotteideni olisi tarkoitus olla 100% kierrätystä, mutta toisaalta haluan tuotteideni olevan myös 100& laatua. Vaikeaa vaikeaa. Tukikankaiden kanssa pelatessa menee myös lisää aikaa ja ne vaikeuttavat kääntämistä.
Tässä ponissa on kankainen vuori.

Toisesta tytöstä tuli yhtä kiva kuin ensimmäisestä. Ratkaisin myös kaulan kiristämisen ongelman. Ompelin kaiken ihan väärässä järjestyksessä ja jouduin vaihtamaan lankaa KOKO AJAN. Kirjoitankin heti itselleni työohjeen ylös oikeasta järjestyksestä.

Tällä tytöllä onkin erilainen tukka ja pisamat sydänten sijaan. Ja rusetti! En tiedä meneekö se jo liian yksityiskohtaiseksi, mutta rusetit vain ovat niin ihania.

Nämä olisivat kaksi eri mallia tytöstä, kiharatukka ja pallotukka. Mekkojen värit ja materiaalit vaihtelisivat, mutta perusmallina nämä kaksi.

Tässä tytössä mekkona tummansininen veluuri.

Veluuri oli hieman hankala täyttövaiheessa. Veluurihan vain venyy ja venyy. Täytyy miettiä myös sen jatkoa.

protoja ja muuta

En tiedä olenko jo jäljessä aikataulusta. Sellaisesta aikataulusta ainakin olen minkä itselleni tein. Sen mukaan protojen olisi pitänyt olla valmiina jo viikko sitten. Olin unohtanut mihin kaikkeen sitä aikaa kuluukaan. Odotteluun. Säätämiseen. Mutta vihdoinkin sain tänään tytön ja ponin protot valmiiksi. Huomenna pitäisi tehdä niistä toimivammat versiot. Poni näyttää liian surulliselta ja tytön kaulan kanssa oli vähän ongelmia, mutta muuten ihan toimivat.
Keksin myös ideat uusiin kangaskasseihin ja toiseen valoitin jo seulankin eilen. Poniaiheinen kassikuva on vielä hieman hakosessa. Ponin piirtäminen on tosi vaikeaa. En ole koskaan ollut hevostyttö niin en tiedä miltä hevoset näyttävät. Jouduin katsomaan mallia hevoskirjasta!